Ensimmäisessä kirjoituksessa on syytä kertoa jotain itsestään, joten aloitetaanpa siitä.
Olen kaksikymmentäkaksivuotias tyttö, joka ei ole aivan varma, milloin olisi syytä alkaa kutsua itseään aikuiseksi. Opiskelen tullakseni opettajaksi, vaikka oikeastaan tunnen olevani vielä itsekin enemmän oppilas. Mutta onneksi se ei haittaa, sillä pidän opiskelusta suuresti.
En ole kovinkaan tyylikäs. Katselen kaihoten niitä pitkäkoipisia, elegantteja ja huoliteltuja tyttöjä, joiden tukka näyttää hyvältä vielä puolen tunnin tuulessa tarpomisenkin jälkeen. Minulla sen sijaan on paksut nilkat, tukkani on suurimman osan ajasta sekaisin ja kenkieni pohja repsottaa. Tarvitsisin kipeästi lisää liian suuria turvavillapaitoja, joihin kääriytyä päivinä, jolloin tekee mieli piiloutua. Koska myönnettäköön, sellaisia päiviä on usein.
En osaa siemailla maitokahvia hienostuneesti sääret ristissä, mieluummin maistelen vaahtoa lusikalla ja istun nilkkojeni päällä. Rakastan kirjoja, villasukkia ja itse leivottuja herkkuja. Ruoka ja ruoanlaitto ovat muutenkin intohimoni, varsinkin kun kyseessä on uudet reseptit (tai vuohenjuusto).
Stressaannun, jos minulla on liikaa tekemistä ja velvollisuuksia. Stressaannun myös, jos niitä on liian vähän. Käteni ovat todennäköisemmin kylmät kuin lämpimät ja todennäköisemmin kuivat kuin pehmeät. Mutta tiedättehän sen sanonnan: kuivat kädet, suuri sydän, vai miten se nyt meni.
 |
| Elämän suuria valintoja |
Tietokoneeni työpöydällä on kolme muistilappua, ja eräs tavoitteeni on oppia käyttämään niissä olevia tekstejä elämänohjeina. Tekstit ovat seuraavanlaisia:
Mieluummin vähän parasta kuin paljon keskinkertaista.
You will never know if you never try.
Tarpeeksi on olla sellainen kuin on. Pidä huolta itsestäsi.
